Alku.

Koko pienen ikäni olen raivostunut arjen pikku ilmiöistä ja kokenut palavaa tarvetta vaikuttaa mielestäni huutaviin epäkohtiin. Mistään kovin grandioottisesta maailman parantamisesta ei kohdallani kylläkään ole ollut kyse, vaan lähinnä purnaamisesta kanssaeläjien käytöksestä, parkkisakkojen saamisen kohtuuttomuudesta, liikennesääntöjen rikkomisesta, (mielestäni) väärien mielipiteiden esittämisestä keskustelupalstoilla, poliitikkojen typeristä lakiuudistusehdotuksista ja niin edelleen. Yhteistä näille kaikille arjen pikku vittumaisuuksille on se, etten valittamisestani huolimatta voi niille yhtään mitään.

Tänään ehdin menettää hermoni päivän mittaan varsin moneen pieneen asiaan. Tämänhetkinen (onneksi väliaikainen) asuinkaupunkini on tunnettu sikamaisesta liikennekulttuuristaan ja asenteet ovat syvällä (vai syvältä?). Heti aamutuimaan joku vaati paikallisen (umpipaskan) sanomalehden tekstiviestipalstalla vanhempia neuvomaan lapsilleen "oikeanlaista liikennekäyttäytymistä", jotta "autoilijoita häiritsevät esteet" voitaisiin poistaa teiltä. Suomeksi sanottuna tämä viestin kirjoittanut apina vaati tiekorokkeiden poistoa, ikään kuin olisi lasten vika, etteivät autoilijat osaa pysähtyä suojateille ilman fyysistä pakotetta. Eipä aikaakaan kun olin itse ylittämässä suojatietä kävellen, niin suojatietä lähestyvä autoilija ei suinkaan hidastanut, vaan painoi tööttiä - ja kaasua. Suivaannuin niin, että lähetin tälle samaiselle laatulehden tekstiviestipalstalle keski-ikäistä naisautoilijaa herjaavan viestin, jossa suosittelin häntä joko tutustumaan liikennesääntöihin, tai luopumaan ajokortistaan. Logiikkani oli, että juuri hänen kaltsaisensa urpot näitä palstoja päivittäin varmaankin lukevat, ja kenties näin viesti myös menee perille. Sokerina pohjalla muuan perusurpo kansanedustaja ilmoitti boikotoivansa Linnanjuhlia, koska häntä henkilökohtaisesti loukkaa homojen tanssiminen kyseisissä juhlissa.  Olin aivan täynnä koko maailmaa.

Sitten kyllästyin jatkuvaan vittuuntumiseeni ja päätin, että koska ihmisten idiotismia ei voi muuttaa, minun on pakko muuttaa omaa suhtautumistani asioihin. Niinpä päätin perustaa blogin, johon listaan kaikkea sellaista, mikä tässä päivässä on ollut hyvää. Ei paska tästä maailmasta toki näin poistu, mutta kenties oma elämäni helpottuu.

Mutta se tässä päivässä oli hyvää:

Heti aamulla kävimme neuvolassa (H27+2) ja mahapennulla oli kaikki hyvin. Sain kampaajalla uuden, hienon tukan ja päivitin kuulumiset samalla pikkuserkkuni kanssa. Netistä tilaamani kaulahuivi saapui ja ehdin kotiin sitä vastaanottamaan (en ole kyllä vielä varma, pidänkö siitä). Tein hyvää pitsaa, josta jäi vielä huomiseksikin. Sain aloitettua tenttiin luvun, enkä jättänyt viimeiseen iltaan, kuten yleensä. Sain siivottua umpipaskaisen keittiön ja pestyä koneellisen pyykkiä.

Mikä sinun päivässäsi oli hyvää?