Nyt viikon hiljaiselon jälkeen ehdin vihdoin palata blogini ääreen. Männäviikolla on tapahtunut niin mediassa kuin privaattirintamallakin yhtä sun toista, joka on ärsyttänyt ja ilostuttanut, mutta nyt, kun pitäisi suoltaa tekstiä, tunnen itseni jännän seesteiseksi. Kenties hieman kaivamalla jotain asiaa kuitenkin löytyy.
Olin siis neljä päivää viime viikolla töissä susirajalla pienessä terveyskeskuksessa. Jokuhan systeemissä mättää, jos neljän päivän urakoinnin jälkeen on valmis jättämään lääkärin työt ainakin puoleksi vuodeksi ja lähtemään mieluummin vaikka surffaamaan. Harmi, kun tällä keskivartalolla moinen ei onnistu, eikä olisi kyllä rahaakaan. Noh, toki noihin neljään päivään mahtui myös monta onnistumisen kokemusta ja mukavaa kohtaamista potilaiden kanssa, mutta niille, jotka kuvittelette terveyskeskuslääkärin työn olevan jotenkin helppoa ja yksinkertaista, ja että "neljän vuoden pikakoulutus ammattikorkeakoulussa terveyskeskuslääkäriksi olisi ihan riittävä" (suora lainaus jonkun valopään ideasta jollakin keskustelupalstalla), niin sanon, että HV, ei muuten ole. Vaikeampaa alaa ei lääketieteessä ole, eikä arvauskeskus-avautumiset muuten tee työstä tippaakaan helpompaa.
Viime lauantai oli ihana löhöpäivä, kunnes peruspalveluministerimme Maria Guzenina-Richardson avautui suomalaisen terveydenhuollon ylivoimaisesti suurimmasta ongelmasta - lääkäreiden suurista palkoista. Hänen ehdotuksensa oli, että keikkalääkäreiden palkat tippuvat samantien, kun lääkäreiden koulutusmääriä lisätään. Ihan jännittävää olisi testata idean toimivuus käytännössä, koska äkkiseltään en keksi, millä mekanismilla tämä tapahtuisi. Ministeri sen enempää kuin valtaosa Suomen kansastakaan ei taida olla tietoisia siitä, että lääkäreiden koulutusmääriä lisättiin jo 2000-luvun alussa, ja tulokset alkavat pitkien koulutusaikojen takia näkyä vasta nyt. Laitoin ministerille sähköpostilla kehitysideoita terveyskeskusten toimivuuden lisäämiseksi, saas nähdä, menevätkö perille.
Tulin eilen vanhaan kotikaupunkiini ensin pakolliselle terveyskeskusharjoittelujaksolle, ja sen jälkeen jatkan kuusi viikkoa töissä samassa paikassa. Hyvää siis tässä päivässä olikin se, ettei ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kukaan meinannut ajaa suojatiellä päälle katua ylittäessäni ja autot pysähtyivät suosiolla antamaan tietä! Ruokakaupassa kukaan ei myöskään haahuillut päämäärättömäksi ympäriinsä, ei törmäillyt ostoskärryillä eteensä katsomatta eikä tukkinut käytävää jauhamalla paskaa kylänmiesten kanssa. Hyvää oli myös (lähes) alkoholiton Stowford Press-siideri, jonka tempaisin ei-minkään kunniaksi, ihan vaan kun teki mieli.
maanantai 28. marraskuuta 2011
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
Ja taas mentiin..
Kyllä nyt pienen ihmisen psyykettä koetellaan. Aamulehti uutisoi artikkelissaan "entistä useamman nuoren lääkärin kärsivän huumeongelmasta". Mietin aluksi, pitäisikö tällaisen paskajournalismin leviämistä edesauttaa lainkaan, mutta koska koko uutinen on tarkoitushakuista scheissea, on sen teilaaminen edes jollain julkisella foorumilla jopa välttämätöntä - varsinkin, kun Aamulehden sivuilla eivät kommenttiani juttuun suostu julkaisemaan.
Jutussa mainitaan, että "lääkärien toimintakiellot liittyvät yleensä päihteisiin tai psyykkisiin ongelmiin. Valviran tilastoissa ei ole eritelty tarkemmin kiellon syytä, joten päihdeongelmaisten lukumäärä jää arvoitukseksi. Kielto harjoittaa ammattia annettiin 15 lääkärille viime vuonna. Tänä vuonna ammattioikeutensa on menettänyt jo 14 lääkäriä. Vuonna 2009 kiellon sai seitsemän lääkäriä." Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Suomessa on 24 502 laillistettua lääkäriä vuonna 2011. Lisäksi rajoitetusti työskentelemään oikeutettuja on reilu tuhat, ja tähän ryhmään kuuluvat siis lähinnä viidennen ja kuudennen vuosikurssin kandidaatit. Jos unohdetaan nämä tuhat kandidaattia ja lasketaan mukaan vain laillistetut lääkärit, 24 502 kappaletta, tarkoittaa 14 lääkärin ammatioikeuden menettäminen 0,00057 prosenttia eli 5,7 promillea koko lääkärikunnasta. Kaikki näistäkään eivät varmasti ole huumeidenkäyttäjiä, vaan mukaan mahtuu muista terveydellisistä syistä toimintaoikeutensa menettäneitä. Joten mitä helvetin paskaa Aamulehti haluaa jutullaan oikein viestittää????? Olisi myös mukava nähdä vastaava tilasto toimittajien päihdeongelmista - voisin kuvitella, että lääkäreiden luvut kalpenevat toimittajien rinnalla.
Ja kyllä, olen sitä mieltä, että jokainen päihdeongelmainen tässä maassa on liikaa, edusti hän sitten mitä ammattikuntaa tahansa, mutta jotain rotia tähän lääkärivihamieliseen uutisointiin pitäisi saada. Terveisiä vaan Aamulehden ja kaikkien muidenkin medioiden (Hesari ei jää kyllä kakkoseksi) edustajille, jos tätä satutte lukemaan!
No, mikä sitten oli hyvää? Taidanpa summata eilisen ja tämän päivän asiat samaan postaukseen, niin tulee vähän enemmän ja iloisempaa luettavaa.
Eilen oli täydellinen vapaapäivä, joka käsitti heräteostosten tekoa rättirintamalla. Kaikille odottaville tiedoksi: Gina Tricot on kyllä paras mammavaatekauppa, mitä on olemassa! Mikään ei maksa suunnilleen mitään, ja niitä pitkänmallisia trikoopaitoja voi kuvitella käyttävänsä vielä synnytyksen jälkeenkin. 36 eurolla tarttui mukaan jos jonkinlaisia rätei ja lumpui. Kyllä kelpaa mahan taas kasvaa!
Shoppailun lomassa ehdin kahvitella pitkän tovin muuan kaverini kanssa, mikä oli kivaa vaihtelua. Aivan liian harvoin tulee ehdittyä kahville mihinkään, vaan elämä pyörii välillä koti - koulu - satunnainen työpaikka. Kyllästyin myös maksalaatikkomeininkiin, ja päätin tehdä blinejä, vaikka olinkin yksin (tai kaksin) kotona miehen ollessa maailmalla. Kyllä kannatti! Niistä riitti vielä aamiaiseksikin. Mmm mmm mmm.
Blinirääppeiden lisäksi tässä aamussa on ollut hyvää ihana auringonpaiste (josta en kyllä valitettavasti taida ehtiä ulos nauttimaan) ja rauhassa luettu Hesari kera itse tehdyn latten. Toki latte on saatu aikaan vain mutteripannulla ja harhaoppisesti maitovaahdotinvispilää käyttäen, ja suhteetkin ovat varmaan tosiharrastajan mielestä ihan päin persettä, mutta minulle kelpasi.
Eilisen illan tähteet.
Tee-se-itse-latte ja karpalo-valkosuklaacookie (Rainbow).
Itse asiassa eilisestä blini-illallisesta innostuneena voisinkin jakaa odottajalle sopivan blinivinkin (kun tätä blogia myös raskausblogina kerran mainostan). Itse olen ainakin tuskastellut, kun niin moni hyväksi havaittu ruoka on joutunut pannaan listeriariskin vuoksi. Pahimmin tämä rajoite on iskenyt juuri blineihin (mäti, graavi- ja kylmäsavulohi sekä kuohuviini) sekä sushiin (raaka kala), mutta olen kehitellyt omia kompromissifyllinkejä molempiin, jolloin kyseisiä nautintoja ei tarvitse laittaa kokonaan jäähylle. Toki blinit kylmäsavulohella ja mädillä yhdistettynä kuohuviinihiprakkaan ovat parasta, mitä on, mutta itse tehty sienisalaatti, lämminsavulohitäyte ja alkoholiton Nikolai ajavat asian paremman puutteessa. Tässä siis korvikeohjeeni:
Blinitaikina
1 prk kermaviiliä
15 g hiivaa
1 tl sokeria
2 dl tattarijauhoja
1 dl kuumaa maitoa
1 rkl voisulaa
1 tl suolaa
1 keltuainen
1 valkuainen kovaksi vaahdotettuna
1. lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi ja murenna siihen hiiva, lisää sokeri ja tattarijauhot
2. anna kohota, ylärajaa ei ole, mutta käytännössä on havaittu, että tunti riittää
3. sekoita joukkoon loput aineet, vaahdotettu valkuainen viimeisenä
4. paista valurautapannulla (lettupannu käy hyvin) voissa, tarjoile lämpimänä
Sienisalaatti
1 prk kermaviiliä
1 pieni säilykepurkki suolasieniä, tai jos on siunattu kotitekoisilla, niin ehkä n. 2dl?
n. puolikas punasipuli silputtuna
(suolaa)
mustapippuria
1. sekoita ainekset
2. mausta maun mukaan
3. anna seistä jääkaapissa sen aikaa, että blinit on paistettu
Lämminsavulohitäyte
Lämminsavulohta kalatiskiltä (vakuumipakkaukset on pannassa, u know)
1 prk smetanaa
hienoa punasipulisilppua
mustapippuria
1. lado mielen mukaan blinin päälle
Että tällaisilla ohjeilla sitä on sitkuteltu tähän asti. Vielä olisi muutama kuukausi kärvisteltävänä korvikeruuilla, ja sitten toivottavasti pääsen taas oikean elämän makuun.
Ps. lähden seuraavaksi neljäksi päiväksi muutaman sadan kilometrin päähän töihin, joten jos blogirintamalla on hiljaista, se johtunee siitä.
Jutussa mainitaan, että "lääkärien toimintakiellot liittyvät yleensä päihteisiin tai psyykkisiin ongelmiin. Valviran tilastoissa ei ole eritelty tarkemmin kiellon syytä, joten päihdeongelmaisten lukumäärä jää arvoitukseksi. Kielto harjoittaa ammattia annettiin 15 lääkärille viime vuonna. Tänä vuonna ammattioikeutensa on menettänyt jo 14 lääkäriä. Vuonna 2009 kiellon sai seitsemän lääkäriä." Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Suomessa on 24 502 laillistettua lääkäriä vuonna 2011. Lisäksi rajoitetusti työskentelemään oikeutettuja on reilu tuhat, ja tähän ryhmään kuuluvat siis lähinnä viidennen ja kuudennen vuosikurssin kandidaatit. Jos unohdetaan nämä tuhat kandidaattia ja lasketaan mukaan vain laillistetut lääkärit, 24 502 kappaletta, tarkoittaa 14 lääkärin ammatioikeuden menettäminen 0,00057 prosenttia eli 5,7 promillea koko lääkärikunnasta. Kaikki näistäkään eivät varmasti ole huumeidenkäyttäjiä, vaan mukaan mahtuu muista terveydellisistä syistä toimintaoikeutensa menettäneitä. Joten mitä helvetin paskaa Aamulehti haluaa jutullaan oikein viestittää????? Olisi myös mukava nähdä vastaava tilasto toimittajien päihdeongelmista - voisin kuvitella, että lääkäreiden luvut kalpenevat toimittajien rinnalla.
Ja kyllä, olen sitä mieltä, että jokainen päihdeongelmainen tässä maassa on liikaa, edusti hän sitten mitä ammattikuntaa tahansa, mutta jotain rotia tähän lääkärivihamieliseen uutisointiin pitäisi saada. Terveisiä vaan Aamulehden ja kaikkien muidenkin medioiden (Hesari ei jää kyllä kakkoseksi) edustajille, jos tätä satutte lukemaan!
No, mikä sitten oli hyvää? Taidanpa summata eilisen ja tämän päivän asiat samaan postaukseen, niin tulee vähän enemmän ja iloisempaa luettavaa.
Eilen oli täydellinen vapaapäivä, joka käsitti heräteostosten tekoa rättirintamalla. Kaikille odottaville tiedoksi: Gina Tricot on kyllä paras mammavaatekauppa, mitä on olemassa! Mikään ei maksa suunnilleen mitään, ja niitä pitkänmallisia trikoopaitoja voi kuvitella käyttävänsä vielä synnytyksen jälkeenkin. 36 eurolla tarttui mukaan jos jonkinlaisia rätei ja lumpui. Kyllä kelpaa mahan taas kasvaa!
Shoppailun lomassa ehdin kahvitella pitkän tovin muuan kaverini kanssa, mikä oli kivaa vaihtelua. Aivan liian harvoin tulee ehdittyä kahville mihinkään, vaan elämä pyörii välillä koti - koulu - satunnainen työpaikka. Kyllästyin myös maksalaatikkomeininkiin, ja päätin tehdä blinejä, vaikka olinkin yksin (tai kaksin) kotona miehen ollessa maailmalla. Kyllä kannatti! Niistä riitti vielä aamiaiseksikin. Mmm mmm mmm.
Blinirääppeiden lisäksi tässä aamussa on ollut hyvää ihana auringonpaiste (josta en kyllä valitettavasti taida ehtiä ulos nauttimaan) ja rauhassa luettu Hesari kera itse tehdyn latten. Toki latte on saatu aikaan vain mutteripannulla ja harhaoppisesti maitovaahdotinvispilää käyttäen, ja suhteetkin ovat varmaan tosiharrastajan mielestä ihan päin persettä, mutta minulle kelpasi.
Itse asiassa eilisestä blini-illallisesta innostuneena voisinkin jakaa odottajalle sopivan blinivinkin (kun tätä blogia myös raskausblogina kerran mainostan). Itse olen ainakin tuskastellut, kun niin moni hyväksi havaittu ruoka on joutunut pannaan listeriariskin vuoksi. Pahimmin tämä rajoite on iskenyt juuri blineihin (mäti, graavi- ja kylmäsavulohi sekä kuohuviini) sekä sushiin (raaka kala), mutta olen kehitellyt omia kompromissifyllinkejä molempiin, jolloin kyseisiä nautintoja ei tarvitse laittaa kokonaan jäähylle. Toki blinit kylmäsavulohella ja mädillä yhdistettynä kuohuviinihiprakkaan ovat parasta, mitä on, mutta itse tehty sienisalaatti, lämminsavulohitäyte ja alkoholiton Nikolai ajavat asian paremman puutteessa. Tässä siis korvikeohjeeni:
Blinitaikina
1 prk kermaviiliä
15 g hiivaa
1 tl sokeria
2 dl tattarijauhoja
1 dl kuumaa maitoa
1 rkl voisulaa
1 tl suolaa
1 keltuainen
1 valkuainen kovaksi vaahdotettuna
1. lämmitä kermaviili kädenlämpöiseksi ja murenna siihen hiiva, lisää sokeri ja tattarijauhot
2. anna kohota, ylärajaa ei ole, mutta käytännössä on havaittu, että tunti riittää
3. sekoita joukkoon loput aineet, vaahdotettu valkuainen viimeisenä
4. paista valurautapannulla (lettupannu käy hyvin) voissa, tarjoile lämpimänä
Sienisalaatti
1 prk kermaviiliä
1 pieni säilykepurkki suolasieniä, tai jos on siunattu kotitekoisilla, niin ehkä n. 2dl?
n. puolikas punasipuli silputtuna
(suolaa)
mustapippuria
1. sekoita ainekset
2. mausta maun mukaan
3. anna seistä jääkaapissa sen aikaa, että blinit on paistettu
Lämminsavulohitäyte
Lämminsavulohta kalatiskiltä (vakuumipakkaukset on pannassa, u know)
1 prk smetanaa
hienoa punasipulisilppua
mustapippuria
1. lado mielen mukaan blinin päälle
Että tällaisilla ohjeilla sitä on sitkuteltu tähän asti. Vielä olisi muutama kuukausi kärvisteltävänä korvikeruuilla, ja sitten toivottavasti pääsen taas oikean elämän makuun.
Ps. lähden seuraavaksi neljäksi päiväksi muutaman sadan kilometrin päähän töihin, joten jos blogirintamalla on hiljaista, se johtunee siitä.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Oikeusmurha.
Oikeastaan tämä teksti olisi pitänyt kirjoittaa eilen, mutta nukahdin sohvalle illalla ja heräsin vasta aamuyöllä, niin jäi tekemättä.
Kaveriani on kohdannut oikeusmurha täällä lintukodossa, kaupungissa, jossa toriremontti ja "linjurikuskien taukotilat" ajavat yhteisen hyvän edelle budjettia suunnitellessa. Kävi nimittäin niin, että kaverini oli jättänyt autonsa yksisuuntaisen kadun varteen parkkiin, kuten aina ennenkin. Vakkaripaikka hänellä oli, koska oli asukaspysäköintiluvan hankkinut ja siitä kuutisen kymppiä maksanut. Kuitenkin suuressa viisaudessaan tämä nimenomainen yksisuuntainen kadunpätkä päätettiin muuttaa yön aikana kaksisuuntaiseksi ja järjestää heti aamu kahdeksalta parkkipirkot keräämään kolmekymppiä per väärään suuntaan pysäköity auto. Ja jotta kenellekään ei jäisi sellaista käsitystä, että kyse oli vain huonosta tuurista, eikä tarkoitushakuisesta rahastamisesta, niin pysäköinninvalvojat tekivät useita kierroksia saman päivän aikana, ja kun tämä kaverini oli sakkolapun auton tuulilasista poistanut viedäkseen sen kotiin, oli tilalle ilmestymässä jo toinen lappu. Onneksi kaverini ehti tavoittaa sakkoa kirjoittavan pysäköinninvalvojan ja kertoa, että kiitos, yksi riittää.
No tottahan toki kaverini tästä valitti, koska miten kukaan olisi voinut ennakoida muuttuvat liikennejärjestelyt, jos niistä ei mitenkään tiedoteta. Vastalause yllätys yllätys hylättiin, liitteenä väärään suuntaan pysäköidystä autosta otettu valokuva perusteluna ja maininta, että muuttuvista liikennejärjestelyistä on tiedotettu (siinä aiemmin dissaamassani paskassa) paikallislehdessä ja (keski-iältään 70-vuotiaiden kuuntelemassa) paikallisradiossa. Että näin tämä homma toimii tässä sivistyskaupungissa. Olen niin lähdössä täältä mäkeen heti, kun opinnot on saatu loppuun.
Mutta se eilisessä päivässä oli hyvää, että tentissä osui tärpit kohdalleen. Muuten kyllä oli aika ankeaa, perjantai-illalliseksikin söin pelkkää maksalaatikkoa, kun mies lähti toiseen kaupunkiin töihin, enkä yksin jaksanut mitään kivempaa kokkailla.
Kaveriani on kohdannut oikeusmurha täällä lintukodossa, kaupungissa, jossa toriremontti ja "linjurikuskien taukotilat" ajavat yhteisen hyvän edelle budjettia suunnitellessa. Kävi nimittäin niin, että kaverini oli jättänyt autonsa yksisuuntaisen kadun varteen parkkiin, kuten aina ennenkin. Vakkaripaikka hänellä oli, koska oli asukaspysäköintiluvan hankkinut ja siitä kuutisen kymppiä maksanut. Kuitenkin suuressa viisaudessaan tämä nimenomainen yksisuuntainen kadunpätkä päätettiin muuttaa yön aikana kaksisuuntaiseksi ja järjestää heti aamu kahdeksalta parkkipirkot keräämään kolmekymppiä per väärään suuntaan pysäköity auto. Ja jotta kenellekään ei jäisi sellaista käsitystä, että kyse oli vain huonosta tuurista, eikä tarkoitushakuisesta rahastamisesta, niin pysäköinninvalvojat tekivät useita kierroksia saman päivän aikana, ja kun tämä kaverini oli sakkolapun auton tuulilasista poistanut viedäkseen sen kotiin, oli tilalle ilmestymässä jo toinen lappu. Onneksi kaverini ehti tavoittaa sakkoa kirjoittavan pysäköinninvalvojan ja kertoa, että kiitos, yksi riittää.
No tottahan toki kaverini tästä valitti, koska miten kukaan olisi voinut ennakoida muuttuvat liikennejärjestelyt, jos niistä ei mitenkään tiedoteta. Vastalause yllätys yllätys hylättiin, liitteenä väärään suuntaan pysäköidystä autosta otettu valokuva perusteluna ja maininta, että muuttuvista liikennejärjestelyistä on tiedotettu (siinä aiemmin dissaamassani paskassa) paikallislehdessä ja (keski-iältään 70-vuotiaiden kuuntelemassa) paikallisradiossa. Että näin tämä homma toimii tässä sivistyskaupungissa. Olen niin lähdössä täältä mäkeen heti, kun opinnot on saatu loppuun.
Mutta se eilisessä päivässä oli hyvää, että tentissä osui tärpit kohdalleen. Muuten kyllä oli aika ankeaa, perjantai-illalliseksikin söin pelkkää maksalaatikkoa, kun mies lähti toiseen kaupunkiin töihin, enkä yksin jaksanut mitään kivempaa kokkailla.
torstai 17. marraskuuta 2011
Luulin, ettei tänään ärsytä mikään..
..mutta sitten satuin katsomaan erään keskusteluohjelman koskien niinkin ajankohtaista aihetta kuin valelääkäreitä. Menemättä tarkemmin yksityiskohtiin, riitti tuo neljäkymmentäviisiminuuttinen nostamaan verenpaineeni vamaan raskausmyrkytyslukemiin. Toinen puhui aidasta ja toinen aidan seipäästä, mutta kukaan ei lopulta sanonut mitään. Ainoa järkevä tyyppi oli Lääkäriliiton toiminnanjohtaja, joka kiteytti, että virhe on tapahtunut, ja jatkossa on toimittava niin, ettei tällaisia virheitä enää voi päästä käymään. Kaikki loput keskusteluun osallistujat syyllistivät kuka milloin ketäkin, ja osansa sai aika monta viatonta puurtajaa.
Mutta se tässä päivässä oli hyvää, että yhteiskunta kustansi ilmaisen influenssarokotteen, jonka sai kävellä noutamaan kivassa auringonpaisteessa. Hyvää oli myös miehen tekemä iltapalasalaatti, jäätelöannos sekä tenttiinlukua varten tehdyt popcornit ja lisäksi se, että ensimmäinen lukija blogilleni ilmoittautui!
Mikä sinun päivässäsi oli hyvää?
Mutta se tässä päivässä oli hyvää, että yhteiskunta kustansi ilmaisen influenssarokotteen, jonka sai kävellä noutamaan kivassa auringonpaisteessa. Hyvää oli myös miehen tekemä iltapalasalaatti, jäätelöannos sekä tenttiinlukua varten tehdyt popcornit ja lisäksi se, että ensimmäinen lukija blogilleni ilmoittautui!
Mikä sinun päivässäsi oli hyvää?
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Alku.
Koko pienen ikäni olen raivostunut arjen pikku ilmiöistä ja kokenut palavaa tarvetta vaikuttaa mielestäni huutaviin epäkohtiin. Mistään kovin grandioottisesta maailman parantamisesta ei kohdallani kylläkään ole ollut kyse, vaan lähinnä purnaamisesta kanssaeläjien käytöksestä, parkkisakkojen saamisen kohtuuttomuudesta, liikennesääntöjen rikkomisesta, (mielestäni) väärien mielipiteiden esittämisestä keskustelupalstoilla, poliitikkojen typeristä lakiuudistusehdotuksista ja niin edelleen. Yhteistä näille kaikille arjen pikku vittumaisuuksille on se, etten valittamisestani huolimatta voi niille yhtään mitään.
Tänään ehdin menettää hermoni päivän mittaan varsin moneen pieneen asiaan. Tämänhetkinen (onneksi väliaikainen) asuinkaupunkini on tunnettu sikamaisesta liikennekulttuuristaan ja asenteet ovat syvällä (vai syvältä?). Heti aamutuimaan joku vaati paikallisen (umpipaskan) sanomalehden tekstiviestipalstalla vanhempia neuvomaan lapsilleen "oikeanlaista liikennekäyttäytymistä", jotta "autoilijoita häiritsevät esteet" voitaisiin poistaa teiltä. Suomeksi sanottuna tämä viestin kirjoittanut apina vaati tiekorokkeiden poistoa, ikään kuin olisi lasten vika, etteivät autoilijat osaa pysähtyä suojateille ilman fyysistä pakotetta. Eipä aikaakaan kun olin itse ylittämässä suojatietä kävellen, niin suojatietä lähestyvä autoilija ei suinkaan hidastanut, vaan painoi tööttiä - ja kaasua. Suivaannuin niin, että lähetin tälle samaiselle laatulehden tekstiviestipalstalle keski-ikäistä naisautoilijaa herjaavan viestin, jossa suosittelin häntä joko tutustumaan liikennesääntöihin, tai luopumaan ajokortistaan. Logiikkani oli, että juuri hänen kaltsaisensa urpot näitä palstoja päivittäin varmaankin lukevat, ja kenties näin viesti myös menee perille. Sokerina pohjalla muuan perusurpo kansanedustaja ilmoitti boikotoivansa Linnanjuhlia, koska häntä henkilökohtaisesti loukkaa homojen tanssiminen kyseisissä juhlissa. Olin aivan täynnä koko maailmaa.
Sitten kyllästyin jatkuvaan vittuuntumiseeni ja päätin, että koska ihmisten idiotismia ei voi muuttaa, minun on pakko muuttaa omaa suhtautumistani asioihin. Niinpä päätin perustaa blogin, johon listaan kaikkea sellaista, mikä tässä päivässä on ollut hyvää. Ei paska tästä maailmasta toki näin poistu, mutta kenties oma elämäni helpottuu.
Mutta se tässä päivässä oli hyvää:
Heti aamulla kävimme neuvolassa (H27+2) ja mahapennulla oli kaikki hyvin. Sain kampaajalla uuden, hienon tukan ja päivitin kuulumiset samalla pikkuserkkuni kanssa. Netistä tilaamani kaulahuivi saapui ja ehdin kotiin sitä vastaanottamaan (en ole kyllä vielä varma, pidänkö siitä). Tein hyvää pitsaa, josta jäi vielä huomiseksikin. Sain aloitettua tenttiin luvun, enkä jättänyt viimeiseen iltaan, kuten yleensä. Sain siivottua umpipaskaisen keittiön ja pestyä koneellisen pyykkiä.
Mikä sinun päivässäsi oli hyvää?
Tänään ehdin menettää hermoni päivän mittaan varsin moneen pieneen asiaan. Tämänhetkinen (onneksi väliaikainen) asuinkaupunkini on tunnettu sikamaisesta liikennekulttuuristaan ja asenteet ovat syvällä (vai syvältä?). Heti aamutuimaan joku vaati paikallisen (umpipaskan) sanomalehden tekstiviestipalstalla vanhempia neuvomaan lapsilleen "oikeanlaista liikennekäyttäytymistä", jotta "autoilijoita häiritsevät esteet" voitaisiin poistaa teiltä. Suomeksi sanottuna tämä viestin kirjoittanut apina vaati tiekorokkeiden poistoa, ikään kuin olisi lasten vika, etteivät autoilijat osaa pysähtyä suojateille ilman fyysistä pakotetta. Eipä aikaakaan kun olin itse ylittämässä suojatietä kävellen, niin suojatietä lähestyvä autoilija ei suinkaan hidastanut, vaan painoi tööttiä - ja kaasua. Suivaannuin niin, että lähetin tälle samaiselle laatulehden tekstiviestipalstalle keski-ikäistä naisautoilijaa herjaavan viestin, jossa suosittelin häntä joko tutustumaan liikennesääntöihin, tai luopumaan ajokortistaan. Logiikkani oli, että juuri hänen kaltsaisensa urpot näitä palstoja päivittäin varmaankin lukevat, ja kenties näin viesti myös menee perille. Sokerina pohjalla muuan perusurpo kansanedustaja ilmoitti boikotoivansa Linnanjuhlia, koska häntä henkilökohtaisesti loukkaa homojen tanssiminen kyseisissä juhlissa. Olin aivan täynnä koko maailmaa.
Sitten kyllästyin jatkuvaan vittuuntumiseeni ja päätin, että koska ihmisten idiotismia ei voi muuttaa, minun on pakko muuttaa omaa suhtautumistani asioihin. Niinpä päätin perustaa blogin, johon listaan kaikkea sellaista, mikä tässä päivässä on ollut hyvää. Ei paska tästä maailmasta toki näin poistu, mutta kenties oma elämäni helpottuu.
Mutta se tässä päivässä oli hyvää:
Heti aamulla kävimme neuvolassa (H27+2) ja mahapennulla oli kaikki hyvin. Sain kampaajalla uuden, hienon tukan ja päivitin kuulumiset samalla pikkuserkkuni kanssa. Netistä tilaamani kaulahuivi saapui ja ehdin kotiin sitä vastaanottamaan (en ole kyllä vielä varma, pidänkö siitä). Tein hyvää pitsaa, josta jäi vielä huomiseksikin. Sain aloitettua tenttiin luvun, enkä jättänyt viimeiseen iltaan, kuten yleensä. Sain siivottua umpipaskaisen keittiön ja pestyä koneellisen pyykkiä.
Mikä sinun päivässäsi oli hyvää?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)