tiistai 18. syyskuuta 2012

Ugh!

Ennen synnytystä mietin, että olisi hyvä väitöskirjan aihe tutkia, miten raskaus ja äitiys vaikuttavat naisen älykkyysosamäärään. Ei tarvinnut olla kuin raskaana, kun tuntui, että pää jo pehmeni täysin. Kuinka ytimessä olinkaan ajatusteni kanssa jo silloin!

Tuo meidän pieni (mörssärikokoinen) tyttäremme ei oikein nuku. Öisin saan herätä syöttämään häntä kolmesta neljään kertaa, ja voin kertoa, että jos pääni oli kuin Haminan kaupunkin ennen lasta, niin nyt se on sitä potenssiin miljoona. Koska en ole puoleen vuoteen nukkunut kuin parin tunnin pätkissä, en tajua enää mistään mitään. En osaa puhua suomea (sanat vain unohtuvat, järkevistä sanajärjestyksistä ei tunnu olevan välillä tietoakaan), en osaa laskea päässä yksinkertaisimpiakaan laskuja (ennen olin siinä hyvä), enkä jaksa katsoa edes telkkaria, koska se vaatisi liikaa keskittymistä. Olen tehnyt muutaman päivystyksen, ettei työ aivan täysin unohtuisi, ja täytyy sanoa, että itseään on saanut patistella ajattelemaan asioita hyvin moneen kertaan ennen päätöksiä, jottei vaan sattuisi menemään hutiin. Yhden ihmisen otannalla tutkimustulokseni tällä hetkellä siis onkin, että äitiys tyhmentää. Se, onko kyseessä vain väliaikainen ilmiö, jäänee nähtäväksi. Väitöskirjaa tästä tuskin saisi, muttei sellaisen tekemiseen kognitiot tällä hetkellä riittäisi kyllä muutenkaan.

Siksi blogissanikin on ollut taas niin hiljaista, kun minulla ei ole ollut kertakaikkiaan mitään sanottavaa. Kun väsyttää, ei jaksa välttämättä ärsyyntyä maailman epäkohdista ihan samanlaisella intensiteetillä kuin aiemmin. Toisaalta sääli, toisaalta ehkä ihan hyväkin.

Yhtä asiaa (siis jos vauvaa ei lasketa) olen kuitenkin jaksanut ajatella, ja paljon. Nimittäin tulevaa asuntoamme! Tarkoitus on muuttaa kotikonnuillemme ihan kohta. Enää muutama viikko koulua itselläni ja muutama kuukausi puolisolla sairaalahommia, ja sitten mennään! Kuinka paljon aikaa saakin yhden asunnon remontin suunnitteluun menemään. Ja pitäähän se jollain rahalla ostaakin, ja kai se vakuutuksetkin tarvitsee? On tullut soiteltua erinäisiä puheluita pankkiin, kiinteistönvälittäjälle, vakuutustyypeille, sähkömiehille, keittiötyypeille, rautakauppatyypeille ja ties minne. Vauva.fi:n ja hs.fi:n sijaan olen lukenut lähinnä sisustusblogeja (ja etsinyt Suomen Pankin sivuilta kolmen kuukauden euriborin trendejä viimeisen 20 vuoden ajalta..köh).

Luulisi äkkiseltään, että asunnonvaihto olisi yleensä aina lähestulkoon yksinomaan positiivinen ja innostava asia, mutta kyllä siitä pienen stressinkin saa itselleen kehitettyä. Varsinkin kun älyllinen kapasiteettini hipoo nollaa muutenkin. Onneksi olemme jo loppusuoralla projektin suhteen, ja kun vain eräs nimeltämainitsematon muuttopalvelun edustaja soittaisi, kuten viikko sitten lupasi, niin saisimme lopullisen muuttopäivänkin lyötyä lukkoon.

Että ei mulla muuta. Kunhan ajattelin ilmoitella, että hengissä ollaan (ainakin fyysisesti)!

Edit: Ikinä ei ole ollut tekstini näin täynnä typoja. Napsin pois pahimmat, mutta varmasti sinne eksyi joitain vielä kuitenkin. En jaksa välittää.

Edit nro: 2: Se on ihan täyttä paskaa, kun neuvolassa väitetään, että lapsi alkaa muka nukkua paremmin kun aloittaa kiinteät. Ei muuten ala.

2 kommenttia:

  1. Minustakin tuli tyhmä!! Kavoin yksi ilta pitkän matikan kirjat esiin, ajattelin haastaa itseni :D Pelkään vaan, etten pääse esipuhetta pidemmälle...

    VastaaPoista
  2. Haha, onnea yritykselle :P Iteltäni ei saletisti onnistuisi..

    VastaaPoista